torstai 23. maaliskuuta 2017

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (Elina)


Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Tammi  2015
189 sivua
Suom. Kira Poutanen
Alkuteos: Le Liseur du 6h27. 2014.

Aika julkaista tämäkin postaus viimein, kuva paljastanee kirjan lukuajankohdasta ehkäpä jotain... Romaani oli jäänyt mieleeni jostakin arvostelusta ja takakansi lupaa, että se on "viehättävä aikuisten satu lukemisen taikavoimasta". No täytyihän se tietenkin saada lukea. Helmetin lukuhaasteen facebook-ryhmässä tätä oli mainostettu mm. kohtaan "kirja jossa kukaan ei kuole". Mielestäni tämä ei siihen tosin täysin sopinutkaan, mutta onneksi se löysi oman kohtansa haasteessa.

Romaanin "lukija" on pariisilainen Guylain, joka aamuisin nousee junaan, ottaa laukustaan kasan irrallisia sivuja eri kirjoista ja alkaa lukea niitä ääneen junavaunulle. Hän on matkalla kirjojen kierrätyslaitokseen, jossa ei-halutut kirjat muussataan Zerstor-nimisellä koneella harmaaksi massaksi. Guylain kuitenkin on onnistunut haalimaan irtolehtiä sieltä sun täältä. Alkuasetelma on monin puolin varsin ihastuttava ja lukija asettuu toki heti Guylainin puolelle, sillä kukapa haluaisi työskennellä kierrätyslaitoksessa, jossa murskataan käyttökelpoista kirjallisuutta puhumattakaan ilkeästä pomosta, joka käskyttää alaisiaan.

Guylainin ystäviä ovat muun muassa Giuseppe, joka on onnettomuuden seurauksena menettänyt kirjansyöjäkoneelle jalkansa sekä mainio tehtaan vahtimestari Yvon, joka kuluttaa päivänsä lukien klassikkokirjallisuutta sekä lausuu vain aleksandriinimittaa. Mielestäni nämä sivuhenkilöt tuovat tarinaan aikamoisen ripauksen lisää mielenkiintoa. Giuseppen jalka on murskautunut koneessa ja siitä on tehty uusia kirjoja, hänen tavoitteenaan onkin löytää koko kirjaerä, jossa hänen jalkansa on. Ei ehkä kovin todellista, mutta "aikuisten sadussa" varmastikin mahdollista.

Guylainin elämä muuttuu kun hän löytää eräänä aamuna junasta muistitikun, joka sisältää salaperäisen naisen kirjoituksia. Hän alkaa pikkuhiljaa kirjoitusten avulla selvittää naisen henkilöllisyyttä ja yhdessä Giuseppen kanssa etsiä naista pariisilaisista ostoskeskuksista. Romanttinen vivahde sopii tarinaan hyvin ja vaikka se onkin monilta osin kliseinen niin silti erittäin miellyttävää luettavaa. Pieneksi välipalaksi tämä kirja sopii enemmän kuin hyvin, se on pullollaan ihanaa ranskalaista viehätystä.

Lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20. kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö (eli Giuseppe). Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 1 (kirjan nimi on kaunis) ja 23 (käännöskirja).

2 kommenttia:

  1. Minulla jäi kerran tämän kirjan lukeminen kesken, en enää muista miksi. Ehkä en vain ollut sopivalla tuulella silloin. Tarina kuulostaa minusta kuitenkin viehättävältä, joten ehkä otan uusiksi vielä joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla toisella kertaa. Olihan tämä toki tietyllä tapaa naiivi romaani, mutta kovin ihana sellainen :)

      Poista