sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Marie Kondo: Konmari. Iloa säkenöivä järjestys (Elina)


Marie Kondo: Konmari, Iloa säkenöivä järjestys
Bazar 2016
299 sivua
Suom. Päivi Rekiaro
Alkuteokset: Jinsei ga Tokimeko Katazuke no Maho 2 ja Irasuto de Tokimeku Katazuke no Maho. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä 
Spark Joy. An Illustrated Master Class on the Art of Organizing and Tidying up.

Luen aika vähän tietokirjallisuutta, mutta nyt sattumalta luin peräkkäin kaksi tietokirjaa, jotka käsittelevät vieläpä vähän samaa aihettakin. Konmari-ilmiö lienee monelle jo tuttu: japanilainen siivousguru Marie Kondo on esitellyt tavaroiden karsimistekniikkaansa jo edellisessä kirjassaan Siivouksen elämänmullistava taika. Itse luin tuon ensimmäisen osan viime kesänä, joskaan en siitä blogiin ole kirjoittanut. Ensimmäinen osa oli mielestäni mielenkiintoinen ja siksipä halusin tutustua myös tähän seuraavaan.

Marie Kondon järjestelytekniikka perustuu siihen, että tavarat käydään läpi ryhmittäin. Ensimmäinen läpikäytävä ryhmä on vaatteet ja ensimmäinen alaryhmä yläosat. Kaikki paidat kaivetaan siis kaapista esiin ja levitetään esimerkiksi sängylle, jotta nähdään kokonaiskuva. Jokaista paitaa pidetään kädessä ja pohditaan tuottaako se iloa. Jos tuottaa, niin se jää kaappiin ja jos ei, niin se laitetaan pois. Näin käydään läpi kaikki kodin tavarat tietyssä tarkassa järjestyksessä (vaatteista siirrytään siis esimerkiksi kirjoihin, siitä keittiötavaroihin, sekalaisiin tavaroihin ja viimeisenä tunne-esineisiin kuten valokuviin). Tarkoituksena ei siis ole järjestellä säilytyspaikan mukaan (esimerkiksi lipaston laatikot) vaan yksi tavaralaji kerrallaan (esimerkiksi kirjoitustarvikkeet). Vasta kun kaikki tavarat on käyty läpi ja karsittu on aika alkaa etsiä niille sopivia säilytyspaikkoja ja -ratkaisuja.

Ensimmäistä kirjaa lukiessani olin monissa asioissa samaa mieltä Kondon kanssa. Tietysti on järkeenkäypää, että koti tuntuu mieluisammalta kun siellä ei ole turhia tavaroita, joista ei pidä. Monia asioita jäin kuitenkin myös pohtimaan: Kondo ei kertonut mitä tehdä karsituille tavarakasoille (ne piti vain laittaa jätesäkkeihin - mitä sen jälkeen? Roskiinko?) ja lisäksi tuntui kummalliselta, että kaikkien käyttötavaroidenkin pitäisi tuottaa minulle iloa. En esimerkiksi tunne mitään iloa kun katselen puhelimen laturia, mutta eihän sitä voi poiskaan heittää. En ollut samaa mieltä kaikista muistakaan ratkaisuista: en aio heittää kaikkia papereita esimerkiksi pois, mutta olen löytänyt niille aivan hyvän ratkaisun laittamalla säilytettävät paperit kansioon välilehtien kanssa. Kaikki tarpeellinen löytyy sieltä kätevästi. Mielestäni vanhat vaatteet voi myös hyvin "alentaa kotivaatteiksi", ovathan ne jo valmiiksi pehmoisia ja mukavan kuluneita (Kondon mukaan näin ei saisi tehdä).

Iloa säkenöivä järjestys vastaa joihinkin kysymyksiin, joita ei ensimmäisessä osassa käsitelty. Siinä on esimerkiksi vaatteiden viikkaamisesta tarkat kuvat.  Kondo esittää ideoita miten voi tehdä pukeutumistilasta siistin ja iloa tuottavan. Kirjassa on myös esimerkiksi Kondon asiakkaiden tarinoita ja hänen omia kokemuksiaan. Tuoko se kuitenkaan kovasti lisää tietoa ensimmäiseen osaan verrattuna? Ei. Mikäli Konmari kiinnostaa niin kehotan lukemaan ensimmäisen osan. Toinen osa lienee kiinnostava vain niille, jotka tosissaan yrittävät järjestelmällisesti vähentää tavaroitaan ja haluavat lisätietoa juurikin esimerkiksi vaatteiden viikkaamisesta. Ensimmäiseen osaankin suosittelen suhtautumaan varauksella eli aivan joka kohtaa en ottaisi kirjaimellisesti.

Olenko itse sitten ryhtynyt tuumasta toimeen? Ensimmäisen osan luettuani karsin paitojani kaapista ja järjestin sukkani Konmarin oppien mukaan, mutta sen jälkeen projekti unohtui täysin. Konmari lienee oikeassa, että projekti pitäisikin yrittää tehdä nopealla aikavälillä. Toisaalta koirataloudessa tuntui hankalalta ajatukselta, että kaikki yhden lajin tavarat pitäisi pinota kerralla lattialle karsittavaksi.  Tuntuu myöskin vaikealta uskoa, että tavaroiden karsiminen varsinaisesti muuttaisi elämääni merkittävästi - tavaroita on tähänkin talouteen päässyt kertymään aivan yli tarpeiden ja varmasti niiden vähentäminen kyllä helpottaisi esimerkiksi siisteyden ylläpitämistä. En kuitenkaan esimerkiksi usko, että paitojen viikkaamistapa vaikuttaa elämääni kovastikaan.

Kulttuurisidonnaisuus näkyy teoksessa myös monilta osin. Japanilaiset kodit ovat lähtökohtaisesti varmasti erilaisia kuin suomalaiset eikä aivan kaikkea voi tai tule soveltaa omaan kotiin. Ihmettelin esimerkiksi keittiön järjestelystä kertovassa luvussa sitä, että roskakoreja ei ilmeisesti Japanissa pidetä kaapeissa (Suomessahan on aivan normaalia, että keittiön roska-astiat ovat sijoitettuina allaskaappiin) eikä keittiöissä tietenkään ole kuivauskaappeja kuten meillä. Myöskään syömäpuikkotelineitä ei ole päässyt kertymään meidän kaappeihin ylimääräisiä.

Helmetin kirjahaasteessa sijoitankin kirjan kohtaan 40. kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä. Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 4, 23, 28, 31 ja 47.

2 kommenttia:

  1. Löysin instagramin kautta blogiinne ja ilahduin kovasti löydöstäni. Täällä on jotenkin kirjallisen seesteistä ja ihana tunnelma! Tulen ilman muuta vierailulle toistekin <3

    Olen lukenut ensimmäisen Konmarin ja samoin kuin sinä, löysin siitä hyviä vinkkejä. Innostuinkin sen pohjalta siivoamaan urakalla, mutta tämä toinen kirja ei silti hirveästi kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löysit blogimme instagramin kautta ja ihanaa kun viihdyit! Tervetuloa vaan uudemmankin kerran :)

      Samoja fiiliksiä Konmarista, toinen kirja ei ollut erityisen hyvä. Ekan kirjan vinkeillä pärjää kyllä hyvin. Pitäisi itsekin nyt vaan jatkaa vähän siivousprojektia...

      Poista