Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo (Hanna)

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Gummerus 2015

652 sivua

Suom. Paula Korhonen

Alkuteos: The Time Traveler's Wife (2003)

Vuosi 2016 on alkanut niin kiireisesti, että tämän runsassivuisen kirjan lukeminen vei yllättävän paljon aikaa kaiken muun elämän lomassa, ja nyt pääsin kirjoittamaan aiheesta myös melko lailla myöhässä. Toivottavasti kirjasta muistuu vielä jotain mieleen…

Vaikka eipä tuolla varmaan ole niin väliä tämän kirjan kohdalla. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on nimittäin teos, jolta jostain syystä odotin paljon mutta josta minulle ei valitettavasti jäänyt paljoa sanottavaa. Syy suuriin odotuksiin lienee lukemissani muutamissa blogikirjoituksissa, joissa kirjasta tykättiin. Tai kenties miellyttävä ja salaperäinen kansi nostatti toiveeni korkealle. Tai ehkäpä aikamatkustus teemana sai mielikuvitukseeni laukkaamaan sellaiseen tahtiin, ettei aikamatkustaja vaimoineen pysynytkään perässä.

Niin tai näin, en suinkaan sano, että kyseessä on huono kirja. Tämä eriskummallinen rakkaustarinaa alkaa, kun 6-vuotias Clare tapaa salaperäisen miehen nimeltä Henry. Henry kertoo tulevansa tulevaisuudesta, ja parivaljakon välille muodostu syvä ystävyys – joka Henryn tulevaisuudessa on jo leimahtanut rakkaudeksi. Teoksessa käsitellään pitkälti aikamatkustussyndroomasta kärsivän Henryn ja Claren vaiheita: merkityksellisiä hetkiä – kuten ensitapaamista – jotka ovat erilaisia kummallekin osapuolelle jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ensimmäinen kerta, kun Clare tapaa Henryn ei ole ensimmäinen kerta, kun Henry tapaa Claren ja päinvastoin. 

Aikamatkustus aiheuttaa suhteelle myös paljon ongelmia. Ajassaan vankina olevan Claren on kestettävä rakkaansa poissaolot, joiden ajankohtaa tämä ei voi ennustaa ja joiden kesto voi olla mitä tahansa minuuteista päiviin. Henry puolestaan kärsii kirouksestaan, sillä hän saa tietää monesti asioita, joita ei haluaisi tietää ennen niiden tapahtumista ja toisaalta hänen ei ole mahdollista muuttaa mennyttä edes silloin, kun haluaisi. Näin ollen Clare ja Henry ovat molemmat omien aikojensa vankeina.

Siirtymät ajasta ja paikasta toiseen on toteutettu teoksessa loogisella tavalla: kuten teoksen nimestä voi päätellä, seurailee juonen eteneminen Claren aikaa eli ajassa kuljetaan kronologiesti. Nimestä huolimatta teos kuitenkin kuvaa myös Henryn näkökulmaa – vain ”oikean” ajan kulku mukailee Claren elämänkaarta. Tämä ratkaisu tekee poukkoilevasta juonesta yllättävän helposti seurattavan.

Kiinnostavasta aiheesta huolimatta koin kuitenkin, että teoksessa keskityttiin liikaa Claren ja Henryn suhteeseen – omaan makuuni nähden. Kyse on kuitenkin täysin omasta maustani: olisin mieluummin seurannut nimenomaan aikamatkustuksen teemaa laajemmin kuin tarkkaillut sitä parisuhteen näkökulmasta. Toisaalta, koska aikamatkustus teemana saattaisi olla turhan laaja, on hyvä, että Niffenegger on valinnut oman lähestymistapansa aiheeseen.

Teoksen kieli on miellyttävää ja nopeaa lukea, eikä aikamatkustuksesta teemana tehdä turhan vaikeaselkoista lukijalle, jota kyseinen teema ei välttämättä kiinnosta. Näin ollen teoksella kalastellaan myös muita lukijoita kuin scifin ystäviä, mutta tästä syystä se jää mielestäni myös eräänlaiseen välimaastoon, josta en osaa päättää, pidänkö siitä vai en.

Aikamatkustajan vaimoa oli viihdyttävää lukea, mutta se ei kielellään ja poljennollaan vetänyt minua täysin mukaansa, mikä saattaa olla kiireen lisäksi osasyy siihen, miksen ahminut teosta nopeasti. Lisäksi kerrontaan oli mielestäni lisätty kohtauksia, joilla en katsonut olevan suurtakaan merkitystä tarinan kannalta vaan ne jäivät roikkumaan juonen ulkopuolelle sitomattomien kengännauhojen tavoin. 

Kaiken kaikkiaan teos jätti minulle henkilökohtaisella tasolla melko neutraalin olon: se ei herätä tunteita puolesta eikä vastaan. Ymmärrän, miksi jotkut siitä pitävät, mutta minua se ei saanut syttymään.