Arthur Golden: Geishan muistelmat (Hanna)

Arthur Golden: Geishan muistelmat

WSOY 1997

Suom. Irmeli Ruuska

517 sivua

Alkuteos: Memoirs of a Geisha. 1997.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa kirja, johon todella uppouduin ja josta nautin uusin tavoin. Japanin toista maailmansotaa ympäröiviin vuosiin sijoittuva Geishan muistelmat on romaani, joka toi ainakin minulle uutta tietoa viihdyttävässä muodossa. Tapahtumanpaikan sijoittuminen vaihteeksi Euroopan ja angloamerikkalaisen vaikutuspiirin ulkopuolelle ei sekään ole pahitteeksi, kun etsii kirjallisuudesta uusia elämyksiä ja tuulahduksia elämästä ja kulttuurista muualta maailmasta.

Romaanissa nuori tyttö Chiyo sekä hänen siskonsa asuvat pienessä japanilaisessa kalastajakylässä, josta heidät myydään pois, kun heidän äitinsä on vakavasti sairas eikä isällä ole resursseja elättää perhettään. Avuttomat ja määränpäästään tietämättömät siskokset kuljetetaan Kiotoon, jossa Chiyo päätyy geishataloon eli okiyaan mutta hänen sisarensa päätyy toisaalle vielä kurjempaan kohtaloon - ilotytöksi.

Chiyo aloittaa palvelustyttönä okiyassa, jossa talon emännät Isoäiti, Äiti ja Täti eivät tunnu arvostavan häntä, ja okiyan ainoa geisha Hatsumomo on hänkin ilkeämielinen mutta kaunis nainen, jonka suosio geishana on suuri. Hatsumomo ottaa silmätikukseen Chiyon – nuoren sievän tytön, joka häikäisevine ja erikoisen siniharmaine silmineen vaikuttaa uhalta Hatsumomon asemaa kohtaan. 

Chiyo itse kuitenkin haaveilee pakenevansa, mutta suunnitelmien mennessä mönkään hän suuntaa kaiken energiansa päästäkseen geishaksi ja syrjäyttääkseen Hatsumomon. Aikeessa häntä auttaa Hatsumomon suurin kilpailija: geishoista suosituin ja kaunein Mameha, jonka opissa Chiyosta kasvaa menestynyt geisha Sayuri. Sayuri tutustuu vuosiensa varrella useisiin miehiin ja ystävystyy heidän kanssaan, mutta hänen mielessään väikkyy jatkuvasti mies, jonka hän lapsuutensa herkällä hetkellä kohtasi ohimennen kiotolaisen sillan kupeessa. Siitä saakka Sayuri on maalannut kasvonsa valkeiksi, kietoutunut kimonoon ja kulkenut geishan kivistä tietä vain ja ainoastaan tuota puheenjohtajana tunnettua miestä ajatellen. 

Kyseessä on siis eräänlainen romanttinen tarina, joka ei kuitenkaan länsimaiseen silmään heti sellaisena näyttäydy. Itsekin totean, ettei romaanin suurin anti ollut minulle sen rakkaustarina, vaan sen kuvaus geishojen maailmasta 1930-ja 1940-lukujen Japanissa. Nautin romaanin historian kuvauksesta ja kaikesta siitä tiedosta, jota romaanin minulle tarjosi. Fiktiivisistä hahmoista huolimatta romaaniin hienovaraisesti sisällytetyt tiedonmuruset eivät ole fiktiota.

Geishan muistelmien rakenne on mielenkiintoinen. Romaani alkaa kääntäjän esipuheella, joka kuitenkin on sekin fiktiivinen: se on vain naamioitu todelliselta vaikuttavan esipuheen muotoon ja korostaa sitä todellisuudentuntua, joka tarinasta muutenkin huokuu. Sayuri puolestaan päähenkilönä ei kerro todellakaan kaikkia elämänsä tapahtumia vaan ainoastaan itsensä kannalta merkitykselliset osiot. Monin kohdin hän kertojana viittaa johonkin, mitä on tapahtunut aiemmin mutta kuitenkin romaanin kuvaaman ajanjakson aikana, vaikka sitä ei romaaniin ole sisällytettykään. Näin ollen lukijalle käy ilmi, että Sayuri todella ”elää elämäänsä” kerrontansa ulkopuolellakin ja kertoo vain, mitä itse katsoo sopivaksi. Onhan kyseessä muistelmateos.

Teoksessa esiintyvät teemoina erityisesti kohtalo ja kohtalon muovaaminen, joka ei kuitenkaan ole mahdollista. Sayurin kertomuksesta käy ilmi, että vaikka hän yrittää muovata kohtalon suuntaa ja vaikka yritykset ajoittain menevät piloille, on suunta kuitenkin oikea ja järkähtämätön. Tämä ajattelumaailma heijastelee romaanista muutenkin kuultavaa ajatusmallia.

Huolimatta siitä, ettei kohtaloonsa aina voi vaikuttaa, nousee Geishan muistelmista esille myös kovan työn merkitys. Sayuri näkee kovasti vaivaa vakiinnuttaakseen asemansa. Voikin siis sanoa, että oikeastaan romaanissa yhdistyvät sekä kohtalon järkähtämättömyys että sen muovaaminen kovalla työllä.

Kun puhutaan geishoista, ei tule varmaankaan yllätyksenä, että myös sukupuoliroolien merkitys nousee esille. Naiset ovat alistetussa asemassa, kun he palvelevat ja miellyttävät miehiä käyttäytyen siten kuin heidän oletetaan käyttäytyvän. On kuitenkin hyvä muistaa, että huolimatta usein tapahtuvista väärinkäsityksistä, geishat eivät ole prostituoituja vaan todella hienostuneita seuralaisia, joilla on valta päättää, keiden sänkyyn lankeavat, jos lankeavat. 

Valta on kuitenkin vain näennäistä, sillä kaikessa on kyse rahasta ja tarpeeksi suurella summalla miehet voivat saada, mitä haluavat, jos geishan huoltajat okiyassa katsovat sen parhaimmaksi. Toisaalta tämä epävarma asema ja roolin ylläpitäminen on muokannut geishoista manipulaation mestareita, jotka juonittelevat ja pystyvät pyörittelemään miehiä tahtonsa mukaan pistäen heidän päänsä pyörälle.

Kuten jo totesinkin, Geishan muistelmat oli lukukokemuksena virkistävä ja poikkeuksellisen ilahduttava. Ei ole kysymystäkään siitä, ettenkö säilyttäisi kirjaa hyllyssäni sen sijaan, että myisin sen eteenpäin. Tässä on romaani, joka tarjoaa todellista tietoa mutta jakaa sen viihdyttävässä muodossa, on puettu kauniisiin kuvauksiin ja koukuttaa lukijansa. Kieli soljuu takeltelematta, käytetyt vertauskuvat istuvat romaanin maantieteelliseen kontekstiin ja käännöskin toimii.

Suosittelen Geishan muistemia kaikille, joita romaanin aihepiiri vähänkään kiehtoo. Itseäni se varsinkin kutkuttaa, ja kirjahaasteessa romaani pääsekin kohtaan ”kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä”.