China Miéville: Toiset
Karisto 2011
365 sivua
Suom. J. Pekka Mäkelä
Alkuteos: The City & the City. 2009.
China Miéville on kirjailija, jota ei ole turhan paljon
suomennettu. Miévillen teokset lasketaan uuskummaksi, ja olen kuullut
kirjailijasta paljon hyvää, ennen kuin luin tämän ensimmäisen kirjani häneltä.
Myönnän, että lukukokemuksen jälkeen jäivät kuitenkin ristiriitaiset fiilikset.
Romaanissa Toiset kuvataan
kahta kaupunkia – Ul Qomaa ja Besźeliä – jotka ovat lomittuneet keskenään:
kaupungit ovat olemassa päällekkäin eivätkä yhden kaupungin asukkaat saa nähdä
toisen kaupungin asukkaita. Liikenne onkin ymmärrettävästi hankalaa, kun
asukkaiden pitää jatkuvasti ”näkymätöntää” toisensa, mutta samalla kuitenkin
väistellä autoja, jotka huristelevat rinnakkaiskaupungissa.
Besźeliläinen rikostutkija Borlú joutuu tutkimaan murhaa,
josta alusta alkaen paljastuu seikkoja, joiden perusteella kyseessä olisi rikko
– eli tilanne, jossa yhdessä kaupungissa murhattu tyttö olisi heivattu
laittomasti toisen kaupungin puolelle. Tahtomattaan Borlú joutuu lähtemään Besźelistä
ja siirtymään rinnakkaistodellisuuteen Ul Qomaan, jossa hän paikallisen
kollegansa avulla selvittää opiskelijatytön murhaa. Tutkintojen tiimellyksessä
katoaa yksi jos toinenkin uhri, ja huhut tytön tutkimasta kolmannesta
kaupungista Orsinnasta – kaupungista kaupunkien välissä – nostavat päätään.
Uskomatta moiseen hömpötykseen Borlun on palloiltava ihmisten välillä, jotka
joko uskovat siihen tai eivät usko, minkä lisäksi soppaan pistävät oman
lusikkansa kummankin kaupungin nationalistit sekä päinvastoin unifikationistit.
Romaanissa minua kiehtoo sen aihe ja tematiikka:
rinnakkaistodellisuuksien olemassaolo on jännittävä konsepti, ja lisäksi
kolmannen kaupungin salaperäisyys ja limittyminen kaupungin keskelle luo oman
mytologiansa, jota olisin toivonut viedyn pidemmälle. Rinnakkaiskaupunkien
kohdalla oli erityisen kiinnostavaa lukea niiden poliittisesta rajanvedosta ja
vastakkainasettelusta. Tämä kaksinaisuuden teema voidaan rinnastaa helposti
myös ihmisen luoteesen, mutta huhut kolmannesta kaupungista tuovat esille,
ettei asioilla eikä ihmisillä ole vain kahta puolta.
Loppujen lopuksi monet asiat Toisissa kuitenkin häiritsivät minua. Suomennoksessa oli virheitä
ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka pistivät silmään liian usein: luultavasti
kirjaa kääntäessä on tullut kiire. Toisaalta on myös mahdollista, että romaani
toimisi paremmin englanniksi: tällaisessa spekulativisessa fiktiossa nousee
usein esiin sanastoa ja ilmiöitä, joille ei yksinkertaisesti ole suomeksi
luontevia sanoja tai sanontoja, joten lopputulos voi vaikuttaa kömpelöltä.
Kaiken kaikkiaan romaanissa häiritsi kuitenkin eniten sen
asetelman epäuskottavuus. Onko rinnakkaistodellisuuksia käsittelevä aihe
kiinnostava? Kyllä. Onnistuiko kirjailija vakuuttamaan minut moisen maailman
toimivuudesta? Ei. Liian moni asia jäi selvittämättä tai oli vain
yksinkertaisesti liian sekava. Olisin kuitenkin kovasti halunnut pitää Miévillen
teoksesta enemmän sen kiinnostavan aiheen vuoksi, enkä siksi sulje Miévillen
tuotantoa pois tulevaisuudessakaan.
Kirjahaasteessa romaani osuu kohtaan ”kirja, jota ystäväsi
on suositellut sinulle”.
Kommentit
Lähetä kommentti