lauantai 2. toukokuuta 2015

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (Elina)


Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bazar 2014
383 sivua
suom. Laura Beck
Alkuteos: The Weed that Strings the Hangman's Bag. 2010.


Luin pääsiäisenä Alan Bradleyn romaanin Piiraan maku makea ja tiesin heti, että seuraava osa pitää lukea mahdollisimman pian. Onnekseni olin ennakoinut ja nähtyäni kirjastossa sarjan toisen osan lainasin sen jo ennen kuin olin lukenut ensimmäistä. Sen verran varma olin siitä, että pitäisin ensimmäisestä osasta (ja no, tietenkin kirjastolaina on helppo viedä takaisin, jos sitä ei huvita lukea).

Ilokseni voin kertoa, että Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkoi hyväksi todettua linjaa! Ehkä ensimmäinen osa oli piirun verran mukaansatempaavampi, mutta ei jatko-osa suinkaan ollut huono. Alku vain tuntui turhankin verkkaiselta ja jo takakannessa mainostettua murhaa sai odottaa lähes kolmasosan kirjasta. En yleensäkään pidä siitä, että dekkareissa on tyhjäkäyntiä. (Samaa taisin sanoa Galbraithin uusimmasta.) Tietenkin aavistin vieläpä heti alussa missä tilanteessa murha tapahtuisi, joten se ei tullut mitenkään yllätyksenä.

Tällä kertaa 11-vuotias tyttösankari Flavia de Luce törmää nukketeatteria pyörittäviin Rupertiin ja Niallaan, joiden auto on hajonnut Bishop Laceyssa. Nukketaiteilija Rupert lupaa muutaman esityksen kylän seurakuntatalolle autonkorjausta odotellessa. Tästä alkaa kaikkien tietämättä tapahtumasarja, joka johtaa murhaan. Tyypilliseen tapaansa Flavia ei piittaa poliisien kielloista olla nuuskimatta vaan alkaa ratkoa tapausta kierrellen kylässä ja sen lähiympäristössä rohkeasti juttelemassa. Pienelle tytölle kun on helpompi juoruilla kuin poliiseille. Lopulta murhaan liittyy paljon muitakin kyläläisiin liittyviä salaisuuksia kuin oli osattu odottaa.

Vaikka romaanin alku olikin turhan verkkainen ja joidenkin tapahtumien kuvailu suoraan sanottuna karmivaa niin nautin edelleen Bradleyn luomasta englantilaisesta miljööstä, maisemien ja kartanon kuvailusta sekä henkilöhahmoista, joista sai tässä jatko-osassa tietää taas lisää. Mikäli et ole vielä lukenut Flavia-sarjaa niin suosittelen aloittamaan ensimmäisestä osasta, jossa juurikin kerrotaan enemmän taustoja henkilöistä. Jotenkin aavistelen, että Flavian äidistä Harrietista kerrotaan jatkossa vielä enemmän. Uusiakin henkilöhahmoja marssitettiin näyttämölle, kuten Flavian tiukka Felicity-täti ja läheisellä maatilalla työskentelevä englantilaista kirjallisuutta rakastava Dieter. Uskoisin, että näistä henkilöistä kuullaan vielä.

Jälleen myös viitattiin lukuisiin muihin kaunokirjallisiin teoksiin, erityisesti pidin Humisevaan harjuun ja Rouva Bovaryyn liittyvistä kohdista. Bradley on onnistunut upottamaan romaaninsa hyvin brittiläisen kirjallisuuden joukkoon ja minusta onkin käsittämätöntä, että Bradley on todellisuudessa kanadalainen, ei suinkaan brittiläinen. Ymmärtääkseni hän ei ollut edes käynyt Englannissa kirjoittaessaan ensimmäistä Flavia-kirjaa.

Romaanin suomennettua nimeä ihmettelin ihan viime metreille asti. En vain voinut käsittää miksi oli valittu tuollainen nimi. Lopulta luulen ymmärtäväni nimen ja oikeastaan se onkin nerokkaampi mitä olin ajatellut. Koska nimen analysoiminen saattaisi kuitenkin paljastaa juonen kannalta oleellisia seikkoja niin jätän sen tarkastelun sikseen. Nyt vain odottelemaan seuraavan osan suomennosta, jonka pitäisi ilmestyä elokuussa. Flavia-kirjojahan on ilmestynyt tähän mennessä yhteensä jo kuusi ja lisääkin on luvassa.

Kirjahaasteessamme taidan sijoittaa tämän kohtaan 49. eli jännityskirja tai dekkari.

2 kommenttia:

  1. Kiva että pidit tästä! Minulla oli samanlaisia ongelmia kirjan alun kanssa, tuntui etenevän liian hitaasti. Muuten kyllä pidin kirjasta, ja tosiaan varsinkin kirjan nimestä! Se on nimenomaan nerokas, melkein parempi nimi kuin Piiraan maku makea, joka taas on oikein kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juurikin samat fiilikset ja mietteet tästä kirjasta :)

      Poista