Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee ja työtä rakasta (Hanna)

 

 Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.

Tammi 2013

303 sivua

Voi, Tove.

Siinä ovat sanat, jotka pyörivät mielessäni, kun suljin takakannen koko kansan rakastaman kirjailija-taiteilijan elämäkerrasta. Teoksessa Karjalainen kuvaa tämän hämmästyttävän monitaiturin elämää siten, ettei Tovea voi olla ihailematta.

Tove kasvoi taiteilijaperheessä, jonka päähahmona komeili isä Faffan mutta jonka taustalla vaikutti hiljainen ja vaatimaton äiti Ham. Muumiperheen esikuvat olivat siis esillä jo lapsuudessa. Lisäksi perheeseen kuuluivat rakkaat veljet Per Olov ja Lars, jotka auttoivat sisartaan myöhemmin, kun muumien suosio vyöryi kirjailijan yli.

Nuoresta saakka vapauttava arvostava Tove karsasti koulun kahlitsevia sääntöjä. Perheensä avustamana hän omistautui intohimolleen ja opiskeli taidetta: Tove mielsikin itsensä ensisijaisesti taidemaalariksi. Taidemaailman mukana tulivat myös ensirakkaudet ja juhlat, joissa tanssin huuma kiepautti mukaansa pitkälle aamuun. Ensimmäinen suuri rakkaus syntyi Sam Vannin seurassa, sodan aikana Tove heilasteli Tapio Tapiovaaran kanssa ja sodan jälkeen rinnalle astui vapautta kaipaava Atos Wirtanen.

Kuten monet kuitenkin tietävät, Tove oli peloton rakkauselämässään: hänen perheensä karsasti hänen avointa seurusteluaan mieskumppanien kanssa, joten kun selittämättömät tunteet ystävää Vivica Bandleria kohtaan nousivat pintaan, löivät ne Toven ensin ällikällä. 1940-luvun Suomi ei ollut avarakatseinen ympäristö kahdelle rakastuneelle naiselle, ja he pitivät suhteensa salassa. Vanhemmiten Tove kuitenkin tuli rohkeammaksi, ja kun suhde lopullisen elinkumppanin Tuulikki Pietilän kanssa syntyi, ei Tove enää peitellyt seksuaalisuuttaan mutta ei myöskään tehnyt siitä numeroa.

Rakkauselämää enemmän Toven elämää kuitenkin leimasi intohimo työhön – maalaamiseen, kuvittamiseen ja kirjoittamiseen – ja kun muumit syntyivät pakokeinoksi sodan kauheuksista, veivät ne kirjailijan maailmalle. Tovea ja hänen töitään rakastavat suomalaiset voivatkin katsoa peiliin, sillä suomeksi muumit ilmestyivät huomattavasti myöhemmin kuin Englannin markkinoilla.

Karjalainen keskittyykin elämäkerrassa paljolti Toven uraan: sivut kuhisevat toinen toistaan tyrmäävämpiä ja ihastuttavampia esimerkkejä Toven tuotannosta, eikä muumejakaan tietenkään unohdeta. Erityisesti Toven kirjalliset teokset jaksottavat elämäkertaa sen keskivaiheilta loppuun saakka.

Tämä urakeskeinen näkemys Karjalaisen teoksessa on sekä sen hyvä puoli että harmittava tekijä. Rohkeasti ja omaa tietään seuraavasta Tovesta haluaisi lukea enemmän, ja urakeskeisyys jätti yksityiselämän varjoonsa. Toisaalta koska Tove rakasti työtään eikä kaivannut julkisuuden valokeilaa, on urakeskeinen lähtökanta siten tarkoituksenmukainen ratkaisu. Nimi Tee työtä ja rakasta ei siis suinkaan ole sattuma vaan kiteyttää Toven maailmankuvan.

Elämäkerran kuvitus ja koko teos kansineen kaikkineen on kerrassaan hurmaava. Itsekin halusin teoksen omaan hyllyyni juuri sen kauniin ulkonäön vuoksi: näin ihastuttava kirja on suorastaan pakko omistaa! Teoksen kuvat – niin valokuvat Toven elämästä kuin hänen maalauksensakin – havainnollistavat Toven elämää ja tuovat monitaiturin maailman lähemmäksi.

Kuvat ja Karjalaisen kerronta loihtivat muumien luojan elämän lukijan silmien eteen. Karjalainen kuvaa Tovea ja hänen teoksiaan tavalla, joka herättää halun lukea sekä monille lapsuudesta tuttuja muumikirjoja että Toven aikuisille suuntaamia romaaneja ja novellikokoelmia. Karjalaisen teos tuo esille Toven ainutlaatuisen ja vaiheikkaan elämän kokonaisuudessaan: Tove oli avarakatseinen, omaperäinen ja kunnianhimoinen mutta vaatimaton monilahjakkuus, joka kulki rohkeasti omaa polkuaan muiden mielipiteistä murehtimatta.