Robert Galbraith: Käen kutsu
Otava 2013
suom. Ilkka Rekiaro
463 sivua
Alkuteos: The Cuckoo’s Calling. 2013.
Tämä kirja kuoriutui jouluna lahjapaketista odotettuna. Vaikka ahmin romaanin parissa päivässä joululomalla niin ajattelin silti
kirjoittaa siitä, sen verran mainio se mielestäni on. Lisäksi aihe on taas
ajankohtainen, uutisoihan Helsingin Sanomat kuukausi sitten jatko-osasta. Can’t wait!
J. K. Rowling (aka Robert Galbraith) osaa luoda tarinan,
joka vangitsee heti ensimmäisiltä sivuilta. Siten tämä romaani ei ole
mikään poikkeus kirjailijan tuotannossa. Tässä romaanissa yhdistyivät oikeastaan kaikki mitä olisin voinut
toivoa: Rowlingin leikkisä ja sujuva kieli, mielenkiintoinen juoni sekä taitavasti
rakennettu brittidekkari, joka tukeutuu riittävästi genreensä mutta on silti
jollakin tapaa uusi ja kiinnostava.
Käen kutsun voisi hyvin kuvitella Agatha Christien tai P. D.
Jamesin uran jatkoksi pienellä nykyajan ripauksella kuten yökerhoilla,
huippumuodilla ja huumeilla. Romaani alkaa huippumalli Lula Landryn
kuolemalla. Häikäisevän kaunis nuori nainen löytyy parvekkeensa alapuolelta kuolleena.
Hänen epäillään tehneen itsemurhan, mutta lähipiiri on asiasta eri mieltä ja
ottoveli palkkaa etsivän selvittämään tapausta.
Romaanin päähenkilö Cormoran Strike on hyvin tyypillinen
yksityisetsivähahmo: poikkeava ulkomuoto yhdistettynä nerokkuuteen. Hän on koditon,
raajarikko, hivenen omituinen, mutta älykäs. Hänen aisaparikseen toimistoon
suorastaan pamahtaa sisään Robin Ellacot, tyylikäs ja fiksu nuori nainen, siis
Striken täydellinen vastakohta ja niin ikään hyvin tyypillinen dekkarihahmo.
Brittidekkareissa merkittävää osaa näyttelee yleensä miljöö ja
sen sosiaaliset suhteet. Niin myös Rowlingilla. Lontoota hän kuvaa antoisasti
ja yksityiskohtaisesti. Romaanissa toistuu myös niin usein käytetty suljetun
tilan mysteeri. Lula Landryn kuolema tapahtuu hulppeassa asuintalossa, missä on
käytetty maltaita valvontakameroihin ja ovimiehiin, mutta siitä huolimatta murhan
selvittäminen ei ole helppoa. Julkkispiiritkin ovat romaanissa loppupeleissä
kovin pienet ja suljetut.
Nyt kun tiedämme romaanin saavan jatkoa, niin Käen
kutsua voidaan tulkita ensimmäisenä osana. Näin se saa anteeksi sen, että
tapahtumat eivät aina liiku tiheään tahtiin ja juonenkäänteet ovat väliin
verkkaisia. Romaanissa annetaan tilaa myös päähenkilöiden esittelylle ja heidän
keskinäisen kanssakäymisensä kuvaukselle, mikä on tärkeää tulevien osien kannalta.
Tämän vuoksi romaanin jälkeen tuli tunne siitä, että tuntee jo Striken ja
Robinin ja vain odottaa heidän seuraavaa yhteistä seikkailuaan.
Kommentit
Lähetä kommentti